Siirry pääsisältöön

Avunanto – vaarallinen tehtävä

Ministerikauteni on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle. Kävin kesän aikana muun muassa Abu Dhabissa, Genevessä ja Brysselissä sekä monissa kotimaan tapahtumissa. Syksylle on tiedossa lukuisia matkoja lähiympäristöön ja kauemmas.

Kansainvälisellä kentälläkin positiivista huomiota saaneessa hallitusohjelmassa todetaan, että Suomen on oltava kokoaan suurempi maailmalla. Hallitusohjelman arvopohjaisuus ei ole pelkkää sanahelinää. Oma etumme on maailma, jossa noudatetaan yhteisiä sääntöjä. Se on vastakohtana maailmalle, jossa toimitaan vahvemman oikeudella.

Viime viikon maanantaina tuli kuluneeksi 70 vuotta sodan oikeussäännöiksi kutsuttujen Geneven sopimusten solmimisesta. Käytännössä kaikki maailman valtiot ovat hyväksyneet nämä sopimukset, mikä tarkoittaa sitä, että niiden rikkominen luokitellaan sotarikokseksi. Geneven sopimukset sisältävät sääntöjä muun muassa siitä, miten sodan aikana maalla tai merellä haavoittuneita sotilaita tulee kohdella, mitkä ovat sotavankien oikeudet ja miten sodan alta paennutta tai miehityksen alla olevaa siviiliväestöä tulee suojella. Geneven sopimukset suojaavat myös humanitaarista työtä tekeviä ihmisiä. Lisäksi sopimuksissa määritellään Punaisen Ristin, Punaisen Puolikuun ja Punaisen Kristallin tunnukset kansainvälisiksi suojamerkeiksi.

Humanitaarisen oikeuden haasteet

Todellisuus ei kuitenkaan ole yhtä mustavalkoista kuin teksti sopimuspaperilla. Suomen Punainen Risti kertoo nettisivuillaan, että viimeisen 30 vuoden aikana sodissa ja konflikteissa on kuollut 9 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa on ollut siviilejä.

Tänä päivänä avunanto on vaarallisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Suomen ulkoministeriön mukaan pelkästään kuluneen vuoden aikana 399 humanitaarisen työn tekijää on joutunut vakavan hyökkäyksen uhriksi ja heistä 126 menettänyt henkensä yrittäessään pelastaa konfliktin ja luonnonkatastrofin uhreja. Näissä tilastoissa kyse ei ole ainoastaan siitä tragediasta, että avustustyöntekijöitä kuolee. Kyse on samalla siitä, että miljoonia ihmisiä kärsii koska he eivät saa tarpeeksi nopeasti apua kriisitilanteessa. Geneven sopimuksia rikotaan konflikteissa myös käyttämällä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tunnuksia hyväksi muissa tarkoituksissa kuin lääkintäjoukkojen ja hoitolaitoksien suojaamisessa.

Osallistun joulukuussa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kansainväliseen konferenssiin. Pidän sitä Suomelle tärkeänä tilaisuutena suunnata maailmanlaajuinen huomio tämän päivän humanitaarisen oikeuden haasteisiin. Myös EU-puheenjohtajamaana Suomi voi vaikuttaa siihen, että EU antaa vahvan viestin humanitaarisen oikeuden tueksi. Humanitaarisen oikeuden puolustaminen on olennainen osa Suomen roolia humanitaarisen avun myöntäjänä.

Ville Skinnari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tarvitsemme tulevaisuusinvestointeja ja tiivistä veropohjaa

Eduskuntavaaleihin on alle kuukausi ja jokainen puolue saa nyt aidosti tilaisuutensa esitellä oman ohjelmansa Suomen tulevaisuuden tekemiseen. Politiikan kvartaali ei saa olla enää vain seuraavat neljä vuotta. Pitää uskaltaa katsota rohkeasti pidemmälle tulevaisuuteen. Siksi tarvitsemme uudistuksia sosiaaliturvaan, perhevapaisiin ja investointeja koulutukseen.

Lyhyellä aikavälillä työllisyyskehitys riippu pitkälle suhdannekehityksestä ja pikavoittoja tuovia toimenpiteitä on vaikea löytää. Työllisyyskysymys on ennen kaikkea osaamiskysymys. Peruskoulu ei enää riitä pohjakoulutukseksi. Siksi toisen asteen (lukio ja ammatillinen koulutus) tekeminen aidosti maksuttomaksi on oikea tavoite. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on vain 40 prosenttia, kun toisen asteen suorittaneilla se on selvästi parempi eli yli 70 prosenttia ja korkea-asteen suorittaneilla yli 85 prosenttia. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan oppivelvollisuuden pidennys on paras keino. Se nostaa koulutustasoa j…

Skinnari ja Ihalainen: Unohtuivatko pidemmän aikavälin kasvunmoottorit?

Puolueet ovat laatineet vaaliohjelmia seuraavalle vaalikaudelle ja myös pidemmälle aikavälille. Näin myös SDP. Viime viikolla julkistettiin eri ministeriöiden kansliapäälliköiden varsin kattava tilannekuvaraportti Suomen haasteista maailmantaloudessa. VM julkaisi oman, tavoitteellisemman linjauksen uudistuvasta ja kestävästä Suomesta.

Virkamiesarviossa on hyvin kuvattu Suomen keskeisiä haasteita. Raportin poliittisista suosituksista on perustellusti erilaisia painotuksia. Poliittisten johtopäätösten tekeminen kuuluukin puolueille ja uuden hallituksen muodostajille. Raportti laskee mm. sen varaan, että sote-säästöt voivat olla kolme miljardia vuoteen 2030 mennessä. Tästä on esitetty poikkeavia arvioita.

Raportin ydinviesti on, että työllisyysasteen kasvattaminen ja rakenneuudistukset ovat tehokkaampia keinoja kestävyysvajeen pienentämiseksi. Raportti ei tunnista riittävästi sitä, että työttömyyden pitkittyminen tuo myös sosiaalisen kestävyysvajeen. SDP:n talous- ja yhteiskuntapoliittis…

Luottamusyhteiskunta tarvitsee tekijänsä.

Suomi äänestää sunnuntaina eduskuntavaaleissa. Samalla Suomi äänestää siitä halutaanko muutos Suomen suunnalle. Tulevan pääministeripuolueen tärkein tehtävä on palauttaa luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan. Silloin kun on luottamusta, on myös kykyä uudistua, investoida ja kehittää. Tämä koskee työmarkkinoiden lisäksi yrityksiä, mutta myös maakunta ja kuntatasoa eli meitä kaikkia yksilöinä. Epävakaassa maailmassa ja Euroopassa juuri Suomen ja Pohjoismaiden pitää pystyä olemaan se luottamuksen yhteiskuntamalli. Malli koko maailmalle. Siten teemme parhaiten myös talouskasvua ja työllisyyttä. Luottamusyhteiskunta tarvitsee tekijänsä – se ei synny riitelemällä tai riitaa haastamalla. Meidän pitää luottaa toisiimme ja pystyä sopimaan vaikeitakin asioita.

Edellisten eduskuntavaalien jälkeen vuonna 2015 aloittanut hallitus (keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset) toteutti ja linjasi politiikkaa omien arvojensa pohjalta. Kuritettiin pienituloisia eläkeläisiä, opiskelijoita ja lapsiperheitä s…